Tänään ei ole löytynyt kumpaakaan. Olen aloittanut useamman asian, mutta kaikki jääneet kesken. Aamupäivällä itkin ja päivällä iltaa kohti en tuntenut kuin ahdistusta ja epävarmuutta.

Kokeilin katsoa elokuvaa, olen katsonut samaa elokuvaa pätkissä jo useamman tunnin tänään mutta nyt jo päässyt yli puolenvälin.

Mitä on onnellisuus? onko se sitä että elämän osa-alueilla on tasapaino eikä mitään ole liikaa eikä liian vähänkään. 

Mitä jos ei tarvitsisi huolehtia arjesta, muut hoitaisivat sen taloudellisesti,mutta silti olisi aivan hukassa ja tuntuisi että jokin on pahasti vialla.

Tänään olen ollut enimmäkseen masentunut, hyvin vaikea on ollut hymyillä ja kulkea suorassa. Kuitenkin olen nauranut ja huumorintaju ollut tallella. 

Huomenna voi olla hyvä päivä, toivon että olisin hyvällä tuulella ja energisempi mutta kun en voi tietää mistään päivästä olenko aivan maassa vai hypomaaninen tai sekaisin molempia. 

Kolme viikkoa vielä, niin pääsen lääkärille.

Herkässä ihmisessä ja talouspaperissa on muutama samankaltaisuus. Jos otat käteesi paperin, ja työnnät sitä varovasti sormella niin se taipuu, näin normaalin ihmiset tunteet menevät, jos joku sanoo hänelle pahasti niin hän kyllä toipuu siitä. Herkän ihmisen paperiin tulee rikkouma tai reikä samantien, joillain jo hipaisustakin. Kaikista ei näy ulos, kuinka heidän mielensä paperi on rikki, se voi olla täynnä rikkomia, reikiä on koitettu korjata ja ne on jääneet arviksi. Herkkä ihminen voi vahvistua vain myönteisten kokemusten kautta, kun taas vahvaa ihmistä voi vastoinkäymiset vahvistaa koska hän pääsee niistä yli. Herkkä sulkeutuu, hän sulkee mielessään koko maailman ulos ja näkee että se on häntä vastaan, pelosta ettei kukaan satuttaisi enää lisää henkisesti ja silloin tuntuu turvallisemmalta olla ihan yksin koska silloin on turvassa pahoilta puheilta ja loukkaavilta sanoilta.

Minulla ollaan epäilty kaksisuuntaista mielialahäiriötä/bipolaarihöiriötä vuodesta 2006 ja vuonna 2011 sain diagnoosin.Sekamuotoinen kaksisuuntainen mielialahäiriö.

Olen olemukseltani yleensä hyvin rauhallinen, tunnetiloistani riippuen näyttää kuin minussa olisi kaksi persoonaa:

Vetäytyvä, iloton, kaiken mustana näkevä, itkuinen, liikaa nukkuva jolla ajatukset saattaa silti hyrrätä päässä liian kovaa.Silloin en jaksa tehdä kunnolla kotitöitä, itselleni ruokaa, harrastaa mitään enkä oikein muuta kuin olla vain.

Toinen puoli on iloinen, tosi ystävällinen ja kaikkien kaveri mutta en mene silti hakemaan uusia tuttavuuksia ventovieraista joihn ei ole mitään yhteyttä mutta silti saan usein useita uusia ystäviä kun olen tällainen. Huolehdin kodista ja itsestäni, harrastan liikuntaa ja näen kaikessa positiivista. Usein olen aloittanut opiskelemaan tai hakeutumaan työelämään.

Pyörin noidankehässä, en pääse mihinkään suuntaan koska pyörin ympyrää elämäni asioissa.

Olin vuoden ilman hoitokontaktia, koska olin mielestäni terve eikä mitään sairautta mielestäni ollutkaan van kaikki tuntui samalta kun herää painajaisesta päivään ja toteaa että kaikki olikin vaan unta. Harmi, mutta se ei menekää näin vaan tämä sairaus pomppaa aina pilaamaan elämääni. Olen aloittamassa hoidon psykiatrisella taas, en suostu hyväksymään että minä olen sellainen mielenterveys potilas, näytän ihan normaalilta.

Tähän blogiin ajattelin kirjoitella tuntemuksiani ja pohdintaa tästä sairaudesta.